Usein kuulee sanottavan että nyt on hyvä joukkue kasassa, ainakin paperilla. Silloin joukkue on vähintään puolillaan nimekkäitä pelaajia ja loputkin ainakin lupaavia nuoria tähtiä. Pikaisesti katsottuna kyseessä on joukke millä voitetaan joka ottelu.
Tämän vastapainoksi joku voi vastata kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä kysyen onko joukkue muka yhtä hyvä kuin sen yksilöiden yhteenlaskettu summa?
No kaikki me tiedetään, että tähtien varaan rakennettu joukkue on aika räjähdysherkkä. Egot eivät mahdu samaan pukukoppiin pelaajien kanssa jolloin kentällä tähtien ykköspäämäärä onkin loistaa pelikaveria kirkkaammin. Tällainen peli ei vie joukkuetta eteenpäin – päinvastoin. Toisaalta silloin kun peli kulkee ja kaikki pääsevät nauttimaan tasapuolisesti onnistumisista, kaikilla on yhteinen hyvä tavoite, niin tähtien peli on jumalaista katsottavaa.
Pallokissat rakensi äskettäin hyvän joukkueen paperilla. Oli edellinenkin joukkue mielestäni tähtiainesta mutta silti lopputulos ei vaan tyydytä minua niin paljon kuin voisi. Niin – kyse ei siis ole siitä meidän pronssijoukkueesta vaan johtokunnasta.
Ei ole tarkoitus ruotia edellisen johtokunnan hyviä tai huonoja päätöksiä yhtään. Itse olen istunut kokouksissa niitä tekemässä ja jonkin verran niihin myös yrittänyt vaikuttaa. Aina päätös ei ole minua tietenkään miellyttänyt mutta olen tyytynyt viimeistään demokraattiseen päätökseen.
Pallokissojen johtokuntaan valitaan jäsen aina kahden vuoden määräajaksi kerrallaan. Jäseniä on otettu joka vuosi uusia, joten vaihtovuoroisiakin on joka vuosi. Tällä kertaa tuli minun kaksivuotinen täyteen ja olin erovuorossa. Käytännössähän johtokuntaan ei ole tungosta joten kaikki erovuoroiset saavat niin halutessaan jatkaa uuden kaksivuotisen kauden.
Minä mietin tuota jatkoa aika pitkään ja päätöksen tein vasta pari päivää ennen kokousta. Mietin pitkään omaa rooliani johtokunnassa, miksi olen siellä ja ketä varten? Kun homma ei ole edes kovin haluttu, niin olenko aivan pöhkö kun käytän aikaani tuollaiseen?
Kävin läpi asioita joita johtokunnassa oli minun aikani käsitelty ja päätetty sekä mitkä faktat päätöksien takana oli – vai tehtiinkö päätöksiä sittenkin tunteella? Oliko päätökset sellaisia jotka veivät eteenpäin seuran toimintaa – vai yksittäisen joukkueen? Hyötyikö päätöksistä pelaajat, toimihenkilöt, valmentajat, palkalliset, perheet vai johtokunta – vai olivatko kaikki sittenkin vain maksumiehiä? Oltiinko oikeudenmukaisia? Tuliko takapakkia? Onko verottaja tyytyväinen? Mistä rahat?
Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä. Parhaat päätökset saadaan aikaan pienen väittelyn ja aivoriihen jälkeen. Kunnon väittelyyn tarvitaan kuitenkin hyvä alkuvalmistelu ja asioihin etukäteen perehtyminen. Toinen hyvä tapa saada omat ajatukset läpi on antaa välillä periksi niissä asioissa jotka eivät ole itselle ihan yhtä tärkeitä. Yleensähän ihmiset ottavatkin hyvin selkoa juuri niistä asioista jotka itseä eniten kiinnostaa – joko ajaakseen asiaa eteenpäin tai kaataakseen sen. Samoin epämukavia päätöksiä voi ihan hyvin tehdä niistä asioista jotka ei niin paljoa kiinnosta. Tasapainottelua tasapuolisesti.
Itse jäin ajatuksissani solmuun kun koitin keksiä ketä minä olen johtokunnassa edustanut ja millä hinnalla olen heidän parastaan siellä ajanut. Mitä olen tehnyt 04-joukkueen hyväksi? Ovatko valmentajat tulleet kuulluksi? Olenko muistanut ajatella maksavia vanhempia? Toimiiko Mimmiliiga paremmin kuin ennen? Ja pitikö minun tehdä jotain konkreettistakin vai riittikö pelkästään kokouksissa oleminen?
Mietin pitkään ovatko nämä sellaisia asioita joista kannattaa toisten kanssa tarvittaessa vaikka vähän väitellä, kinastella, tapella. Asiathan tässä tappelee, ei ihmiset. Mutta miten pitkään tämä pysyy asioiden välisenä? Olisiko helpompi jättää tappelu toisten harmiksi?
Kyllä olisi.
Nyt meillä on johtokunnassa kaksitoista jäsentä plus puheenjohtaja. Kaksitoista jäsentä edustaa kaikkia Pallokissojen ikäkausijoukkueita, eli vain harrastepolku on ilman omaa edustajaa. Paperilla meillä on kova joukkue – ehkä paras koskaan?
Ketä ja mitä me kaksitoista edustamme? Kahtatoista joukkuetta – vai Pallokissoja? Valmentajia, pelaajia, jojoja, rahureita vai vanhempia? Vai Pallokissoja?
Siinäpä meille kaikille mietittävää pukukoppiin ennen kentälle menoa.