Jalkapalloturnaus on juniorijalkapallon tärkein tapahtuma. Ja jos lapsilta kysytään, niin tietysti vierasturnaus, jonne lähdetään bussilla ja ollaan yötä. Meidän perheessä on nyt muutaman vuoden aikana nähty ja koettu kaikenlaisia turnauksia – ulkomaan reissu tosin vielä puuttuu. Suurimpaan osaan lastemme turnauksista olemme osallistuneet vanhempina, joko toimihenkilöinä, valmentajina, talkoolaisina tai joskus pelkästään ihan vain katsojina.
Vanhempien osallistuminen kotiturnauksiin on hieman kaksijakoista. Pelejä olisi helppo päästä katsomaan, mutta jonkunhan se turnaus täytyy myös järjestää. Kotiturnaukset menevät helposti talkootöissä eikä oman lapsen pelejä välttämättä näe. Hyvin hoidetut talkoojärjestelyt tosin ottavat huomioon sen, että jokainen pääsee ainakin joitain pelejä katsomaan – vaikka sitten makkarakojulta asti. Tuon edellytyksenä on tietysti se, että kaikki osallistuisivat mahdollisuuksiensa mukaan talkoisiin tasapuolisesti. Paras keino siihen on vanhempien hyvä yhteishenki ja luottamus joukkueen toimintaan.
Pelaajat nauttivat kotiturnauksesta. Katsomossa on useasti ukkeja ja mummeja sekä kavereita. Pelien väliajalla jotkut käyvät kotona, toiset jäävät hengailemaan turnauspaikalle. Ruokailut sujuvat sopimuksen mukaan joukkueen kanssa tai kotona. Jos kotiturnaus on jakaantunut usealle päivälle, niin yöt nukutaan luonnollisesti omassa sängyssä.
Vierasturnauksia on monenlaisia ja niiden ohjelma riippuu pitkälti järjestävästä seurasta ja turnauksen tyypistä. Suuret perinteikkäät turnaukset, kuten Aura Cup, Wasa Football Cup tai Jyväskylän Hippo, ovat helpoimpia osallistua. Niissä on selvät paketit majoituksineen ja ruokailuineen. Vaikka nämäkin turnaukset ovat järjestäjilleen oikeasti pääasiassa rahankeruutapahtumia, niin silti joukkueet ja varsinkin pelaajat on niissä otettu hyvin huomioon. Jos turnaukset eivät olisi hyviä, niin ei niissä riittäisi vuodesta toiseen osallistujia samoista seuroista.
Suuret turnaukset tarjoavat pelaajille vaihtelevan määrän pelejä turnauksesta riippuen. Leikkimaailman kaikki-pelaa -sarjoissa ei lasketa tuloksia eikä pelata finaaleja, vaan kaikille osallistuville joukkueille tulee yhtä monta peliä. Joissain turnauksissa toisen päivän vastustajat voivat riippua edellisen päivän peleistä, jotta pelit palvelevat joukkueen tasoa, mutta kaikki joukkueet ovat voittajia. Vanhemmissa kaverimaailman sarjoissa pelataankin jo sijoituksista. Sarjojakin saattaa olla useita, ns. edustus- ja haastesarja. Kaikki eivät enää voita.
Jotkut seurat tuntuvat karsastavan tällaisia turnauksia. Syyksi kerrotaan, että niiden pelit eivät vastaa joukkueelle asetettuja tavoitteita. Joukkueen tavoitteiden on oltava silloin kilpailulliset, sillä kaiken muun tuollainen turnaus tarjoaa. Jokainen peli on kuitenkin oma kilpailu – jokainen pelin tilanne on oma kilpailu ikäluokasta riippumatta. Kotimatka tosin on varmasti mukava kun lopputuloksissa ei ole voittajia eikä varsinkaan häviäjiä. Turnauksen tavoite ja anti pitääkin lapsilla olla jossain muualla kuin sarjataulukossa.
Suurturnaukset ovat hankalia turistivanhemmille. Koulumajoituksiin ei pääse kuin joukkueen pelaajat, valmentajat ja toimihenkilöt. Joukkueen bussikyyti taas ei ole tarkoitettu kuljettamaan turistivanhempia hotellille johon heidän tulee majoittua. Suurturnausten aikaan vapaiden hotellien löytäminen voi olla vaikeaa jos ei ole ajoissa varaamassa yötä tai ei ole valmis maksamaan paremmista huoneista.Kilpahenkiset seurat järjestävät omia ”harjoitusturnauksiaan” joihin kutsutaan muita kilpahenkisiä seuroja. Näiden turnausten järjestelyt ovat paljon vaihtelevampia verrattuna suuriin ja perinteikkäisiin turnauksiin. Järjestelyihin vaikuttaa yleensä se, onko turnaukseen kutsuttu paikallisia seuroja vai pidemmän matkan takaa. Kuopio on sen verran syrjässä, että matkaa muiden mahdollisesti yhtä kilpahenkisten seurojen luokse tulee aina monta sataa kilometriä – olemme aina matkalaisia, ja monesti se ainoa. Järjestävän seuran näkökulmasta turnaus on silti paikallinen, eli mm. majoitus- ja ruokailujärjestelyt on tehty siitä näkökulmasta. Pitkämatkalaislle tarjotaan yöpaikaksi hotellia – turnausruokailuna saattaa toimia kahvila makkaroineen.
Pienten poikien ja tyttöjen vieminen hotelliin on aika hankala tapaus verrattuna koulumajoitukseen. Yhdessä huoneessa voi yöpyä vain kahdesta neljään henkeä, eli joukkueen ryhmähenkeä ei pääse muodostumaan samalla tavalla kuin koululuokassa. Hotellin henkilökunta ja muut maksavat vieraat taas eivät katso hyvällä jatkuvaa käytävillä juoksemista tai aulassa notkumista. Hankalimman tilanteen tuo vastuukysymys…
Kun laitamme oman nappulamme turnausmatkalle, niin hän on täysin joukkueen vastuulla – toimihenkilöiden taakka on valtava. Hotellissa jokaisessa huoneessa on oltava joku aikuinen, jolla on vastuu yöpyjistä ainakin vielä 10-vuotiailla. 25 pelaajan lisäksi matkaan on siis lähdettävä kymmenen aikuista ihan vain sen vuoksi, että lapsemme voi nukkua turnauksessa turvallisesti. Missä joukkueessa on kymmenen toimihenkilöä? Ei missään, eli mukaan otetaan vanhempia jotka ovat sitten huoltajia omille ja toisten lapsille. Joskus tuntuukin, että hotellimajoitus valitaan turistivanhempien vuoksi, mutta voiko vanhempi jolla on huoneessaan pelaajia olla turistimatkalla?
Vanhemman näkökulmasta huoltaja-vastuu -kysymys on tärkeä. Asian pitäisi olla yksinkertainen ja helposti sovittavissa. Turnausmatkalla asia muuttuu heti hankalaksi, kun bussissa onkin lapsen vanhemmat turistimatkalla tai lapsi nukkuu hotellissa vanhempien kanssa samassa huoneessa. Kotiturnauksen väliajat on sovittava myös etukäteen. Voiko lapsen jättää turnauspaikalle koko päiväksi joukkueen vastuulle? Mitä enemmän turnauksen aikana on näitä vastuunvaihtoja, sitä enemmän on mahdollisuuksia epäselviin tilanteisiin. Ennen kaikkea lapsen on hankala hahmottaa kenen puoleen hänen tulisi ensisijaisesti kääntyä kun tulee jotain kysyttävää tai ongelmia. Jos pelaaja alkaa epäröimään turnaukseen lähtemistä, syy voi olla joskus aika yllättävässä suunnassa. Katsotaan me vanhemmat ensin peiliin ja kysytään itseltämme, onko turnaus oikeasti suunniteltu lapsemme tarpeisiin?
