Blogiani luetaan – hyvä juttu.
Lukukertoja on tällä uudella alustalla ollut eniten tarinalla Money Talks, tähän mennessä yhteensä 87 lukukertaa. En siis tee bloggaamalla vielä kovin isoa summaa rahaa vaikka kuinka koittaisin mainostaa näitä jossain. Yleisöni on siis edelleen vaatimaton, mutta ainakin näitä juttuja viisaampi.
Joskus näitä uusia tekstejä on tullut tiuhempaan ja joskus harvemmin. Yhteistä näille kaikille on mielestäni se, että minulla on ollut sanottavaa. Se on eri asia kuin se, että onko sanottavalla tarkoitus olla kuulijoita, mutta pääsenpähän ainakin sanomaan. Joka tapauksessa jokaiselle jutulle löytyy jokin oikean elämän tilanne, josta teksti on saanut alkunsa.
Jossain tekstissäni taisin mainita (esittää uhkauksen), että jos lukijoitakaan ei kiinnosta, niin pidän ajatukseni omassa päässäni. Sekin olisi joskus hyvä asia, mutta tuskin olisi toteutunut. Lapsiani koitan opettaa, että nettiin laitetaan sitten vain ne asiat ja kuvat, joita viitsii huudella omalla naamallaan julkisesti maailman toreilla ja koitan elää esimerkkini kautta.
Ei pidä silti väheksyä nimetöntä palautetta, jossa on oikeasti asiaa. Huutelut ja *ttuilut on tietysti asia erikseen, mutta onneksi sellaiseen kukaan ei ole lähtenyt.
Miten nimetön palaute pitäisi sitten käsitellä? On luonnollista, että sen antajaa yritetään arvailla – kenellähän on tällainen juttu mielessä, olisipa hyvä kun olisi tullut suoraan sanomaan, että olisi voitu jutella jne. Pitäisikö nimetön palaute ottaa esimerkiksi vanhempien palaverissa esille (ja katsoa kenen naama alkaa punottamaan)? Käsiteltäisiinkö palaute eri tavalla, jos sen alla olisi nimi?
Sherlock olisi ollut jo kahden rivin jälkeen varma siitä jonka tässä kaikille paljastan. Joukkueemme, sekä minä, olemme saanut nimetöntä palautetta joukkueen www-sivujen kautta.
Tässä palautteessa oli kaksi osaa josta toinen ei kuulu millään tavalla tänne ja se on mennyt eteenpäin asianomaiselle – siitä pitää ottaa opiksi ja olla huolellisempi. Oli todella typerä moka, että niin pääsi käymään, pahoitteluni siitä.
Toinen sitten oli osaltaan käynnistämässä eilistä blogiani. Teksti oli kyllä kypsynyt mielessäni jo vähän aiemminkin, mutta sai sitten palautteen vuoksi hieman ”lisäväriä” ja saatoin tekstin valmiiksi siinä tunnepuuskassa. Tämä herättikin toivottua keskustelua, mutta väärässä paikassa. Sain siitä nimittäin uuden nimettömän palautteen joka oli myös erittäin asiallinen – täynnä asiaa ja olisi kyllä kelvannut tänne blogiinkin kaikkien luettavaksi.
Blogieni tarkoitus olisi omalta osaltaan aiheuttaa keskustelua. Yritän herätellä sitä puuttumalla ihan oikeisiin reaalimaaliman asioihin, ehkä hiukan kärjistäen niitä. Olisikin mukavaa, että myös niiden perheiden joiden elämää ei täytä lasten (tai oma) jalkapalloharrastus ajatuksia kuultaisiin täällä. Vaikka sitten nimettömänä.