Mitä teidän seura tekisi jos saisi yhtäkkiä 35000€ oikeaa rahaa? Ja tämä olisi vuosittainen pikku bonus? Niin ja kyse on tietysti seuran junioritoiminnasta, edustuksen liigatouhussa tuo riittäisi ehkä just ja just yhden kauden bussimatkoihin ja tuomarikuluihin.
Mitä teidän seura tekisi, jos tämän jo kohtalaisen mukavan summan lisäksi tulisi ihan pyytämättä ja yllättäen 1200€, plussaa? Ohi kaikkien sopimusten ja ennakkovaroitusten, yksipuolisella päätöksellä. Joillekin seuroille nämä ovat tietysti pikkusummia ja kahvikassoja, toisille isoja rahoja.
35000€ per vuosi ei välttämättä ihan riitä täysipäiväisen työntekijän palkkaamiseen sivukuluineen, lähellä kuitenkin ollaan. Ammattivalmentaja juniorityöhön, joka hoitaisi 2-3 ikäluokan vastuuvalmennuksen?
No nämä lukemat ovat pieniä pyörittelyjä ja vain yhden seuran osalta. Tosiasiassa tämän kirjoituksen parissa pyörii karkean arvion mukaan noin 600000€ – 700000€ vuodessa. Avaan hieman:
- 16 poikaseuraa
- kahdeksan tyttöseuraa
- neljä joukkuetta per seura
- vähintään 15 pelaajaa per joukkue
- vähintään kolme valmentajaa tai toimihenkilöä per seura
- yksi valmennuspäällikkö per seura
- noin kaksi joukkuetapahtumaa vuodessa
- pari valmentajatapahtuma vuodessa
- yhden tapahtuman majoitus 140€ per kerta per henkilö
- matkakulut jopa 1500€ tai ylikin per kerta jostain Oulusta tai Joensuusta asti
- sähköinen koulutusympäristö 25€ per joukkue per kuukausi
Toki yksinkertaisella kertolaskulla ei vielä päästä noihin mainitsimaani lukemiin, mutta kun päälle laitetaan mahdolliset päivärahat oto-valmentajille, ruokailut pidemmän matkan takaa, ehkä ylimääräiset yöpymiset jne niin en valehtele lähellekään niin paljon kuin kalamiehet keskimäärin. Ja näistä laskelmista on jätetty muutama ylimääräinen vanhemman ikäluokan joukkue vielä varmuuden vuoksi pois, etten vaan valehtelisi senkään vertaa.
Sami Hyypiä Akatemia – tai nykyään Academy ja tuttaville pelkkä SHA – pitää majaansa Eerikkilän urheiluopistolla Tammelassa Forssan kupeessa. Se palvelee sijaintinsa puolesta hyvin eteläistä Suomea. Noin 1,5 tunnin ajomatka Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Hämeenlinna on ihan vieressä. Kuopioon on matkaa aika tasan 400km, Ouluun vajaat 600km. Minkähän takia RoPS ei ole tässäkään mukana – juurihan pojat luopuivat Puolen Suomen Liigastakin…
Tässä nyt ei ole tarkoitus taas nostaa tapetille maantieteellistä eriarvoisuutta – sellaistakin on olemassa jota Jyväskylästä etelään päin on yllättävän vaikea uskoa – mutta tuolla on kohtalaisen suuri merkitys sille kuinka mielekkäänä SHA-toiminta nähdään eri seuroissa. Ja sillä on suora vaikutus siihen mikä tuon palvelun hinta-laatu -suhde eri seuroissa on.
SHA on nyt käynnissä kolmatta kauttaan. Yksi kausi kestää kaksi vuotta ja jokaiselle kaudelle haetaan erikseen. SHA:ssa on aina mukana seuran ikäkausijoukkueet E11-C14. Tämän lisäksi vanhemmilla ikäluokillakin on ollut mahdollisuus erikseen osallistua toimintaan.
Kahdella ensimmäisellä SHA-kaudella tyttöseurat osallistuivat yhdistelmäjoukkueilla, eli E11&D12 muodosti yhden joukkueen ja D13&C14 toisen. Nuoremmalla yhdistelmäjoukkueella pelattiin 9v9-pelejä ja vanhemmalla 11v11. SHA:n asettama joukkueen minimikoko, eli vähintään 15 pelaajaa, oli sopiva 11v11 -peleihin mutta hieman jo liian iso 9v9 -peleihin.
Kun seurat hakivat kolmannelle, nyt kuluvalle kaudelle, ei hakuvaiheessa ollut tiedossa miten tyttöjoukkueet tulevat jatkossa toimimaan – onko yhdistelmäjoukkueita vai ei. Pelimuodosta oli kyllä vahva epäilys, että nuoremmat siirtyisivät Palloliiton lanseeraamaan 8v8 -pelimuotoon.
Yhdistelmäjoukkueista päästiin eroon. Sen sijaan on vaikea keksiä syytä miksi 8v8-joukkueen koko määritellään sopimusehdoissa edelleen 15-20 pelaajaa ja 3-5 valmennus/huoltotiimin jäsentä? Asia on jopa varmistettu Eerikkilästä ja tuo 15+3 on minimilaskutus riippumatta siitä montako pelaajaa tai toimihenkilöä todellisuudessa on mukana… Hampaita kirskutellen SHA:n moniulotteisesta roolista johtuen voin jotenkin hyväksyä tuon 15 pelaajaa, mutta mihin perustuu vähintään kolme aikuista? Ja vertailun vuoksi, kun meidän joukkue lähtee johonkin 8v8-täsmäturnaukseen, niin sen koko on 11+2.
Niin, SHA on…
SHA on…
Hemmetti, mikä SHA on?
”Sami Hyypiä Akatemia (SHA) kehittää ja toteuttaa jalkapallon kehittymisen seurantakokonaisuutta ja valmentajien sekä valmennuspäälliköiden täydennyskoulutusta yhdessä valittavien yhteistyöseurojen kanssa.”
– Hakuohje Sami Hyypiä Akatemian yhteistyöseuraksi ajalle 2015-2017 –
No niin, tuossa se nyt lukee.
Minulla on SHA:sta kokemusta ensin muutamana kertana pelkästään maksajan roolista KuPS 02 -joukkueen osalta. Sen jälkeen olen ollut Pallokissojen johtokunnassa päättämässä hakemisesta SHA-toimintaan sen järjestyksessään toiselle kaksivuotiskaudelle ja osallistunut siinä jälkimäiselle vuodelle myös valmentajana. Tämän jälkeen seurana haimme myös kolmannelle eli nykyiselle kaksivuotiskaudelle. Toki osallistun jatkuvasti edelleen maksajana sekä KuPS 02 että Pallokissat 04 -joukkueen vanhempana ja lisäksi Pallokissat 04 -joukkueen vastuuvalmentajana. Edelleen toimenkuvani Pallokissojen johtokunnan jäsenenä valmennuksen kehityksessä on antanut melko hyvän kuvan valmennuspäälliköiden toiminnasta SHA:ssa. Eli minulla on mielestäni perspektiiviä katsoa SHA-toimintaa aika monesta eri näkökulmasta.
Paras ja positiivisin näkökulma SHA-toimintaan saadaan valmentajan ja valmennuspäällikön hattu päässä. Mikä olisikaan parempi tapa kehittää itseään valmentajana kuin kokoontua muiden valmentajien kanssa yhteen paikkaan pariksi päiväksi kerrallaan keskustelemaan ja väittelemään asioista? Samoin Kuopion ja Eerikkilän välinen maantien nieleminen on kohtalaisen antoisaa. Joskus samalla kyydillä kulkee KuPS:n tai JyPK:n valmentajia ja ideat sekä ajatukset lentävät. Siinä parannetaan maailma ja samalla Suomen jalkapallokin. Toki joskus eksytään sivuraiteille, Tatu ihan kirjaimellisesti.
On vaikea keksiä miten tuo laadukas valmentajakoulutus ja -kehitys voitaisiin korvata omalla toiminnalla. Paikallisella ja alueellisella yhteispelillä sitä toki voi yrittää, mutta silloin pyöritään jatkuvasti samojen naamojen kanssa. Resurssit ulkopuolisten asiantuntijoiden saaamiseksi omiin paikallisiin koulutustapahtumiin olisi myös huomattavasti huonommat.
Johtokuntalaisena kuulostaa hienolta se että olemme SHA-yhteistyöseura. Sen voi laittaa aina papereihin kun haetaan yhteistyökumppaneita. Siinäpä se.
Johtokuntalaisena mietinkin aika pitkään tuota kokonaisrahankäyttöä ja meidän seurassa siitä keskusteltiin aika pitkään ja hartaasti. Itse haluaisin, että kaikki kustannukset kulkisivat seuran tilin kautta jolloin tämän toiminnan oikea kokonaiskustannus voitaisiin joskus laskea. Nyt kun joukkueet hoitavat suurimman osan seurantatapahtumien laskutuksesta omilta tileiltään, niin isoimmat kuluerät piiloutuvat sinne. Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi seuran valitsema tapahtuma johon se velvoittaa joukkueet osallistumaan – ja maksamaan siitä osallistumisesta.
Seuran ja joukkueiden välille voi tulla keskustelua siitä mihin sitoudutaan. Toki hyvään hallintotapaan kuuluu keskustella ennen hakupäätöksen tekoa varsinkin niiden joukkueiden kanssa joita SHA-toiminta ensisijaisesti koskee, mutta kaikkia vaikutuksia on vaikea arvioida ennalta jopa kahden vuoden päähän. Entä jos joukkue saakin kutsun kansainväliseen huipputurnaukseen mutta SHA-tapahtuma on samaan aikaan? Entä jos valmentaja kenen kanssa SHA:sta on sovittu heittääkin nappulat naulaan tai vaihtaa maisemia? Entä jos joukkueesta ei löydykään tarpeeksi sitoutuneita pelaajia jotka haluavat lähteä SHA-toimintaan? Kuka vastaa oto-valmentajien ja -huoltajien mahdollisista ansionmenetyksistä? Kolme ikäluokkaa neljästä haluaa lähteä mutta neljäs ei? Tai se joukkue mikä tulee toisena kaksivuotiskauden jaksona mukaan – onko siltä edes kysytty?
Meidän seura otti lopulta sen kannan, että koska seura on se joka haki SHA-toimintaan ja seurana meidät on sinne myös hyväksytty, niin seura ottaa myös vastuun valmentajien kuluista ja maksaa lisäksi vastuuvalmentajalle päivärahat. Nämä rinnastettiin C- tai B-valmentajatutkintoon jotka seura myös maksaa tietyillä sitoutumissopimuksilla. Valmennuspäällikkö on luonnollisesti seuran kuluja. Lisäksi seura tukee joukkueita hieman bussikuluissa, mutta muut kulut kaivetaan mukaan lähtevien joukkueiden perheiden taskusta. Toki kaikki kulut kaivetaan perheiden taskusta, mutta näin osa kuluista kaivetaan useammasta taskusta ja vähemmän kerrallaan.
Ja nyt päästään siihen hankalimpaan asiaan. Ilman mitään seuran tukea yhden pallokissapelaajan yhden SHA-reissun hinta on noin 250€, plusmiinus pari kymppiä. Lisäksi yksi reissu on vähintään kaksi päivää pois koulusta. Paluu kun saattaa olla pitkälti aamuyöllä, niin seuraavakin päivä menee nukkuessa. Aika hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten, sitä BSM- tai edustusjoukkuetta, tarkoitan…
Vanhempi, eli maksaja, arvioi mitä oma lapsi tuolla seurantatapahtuman rahalla saa. Jos vanhempi miettii vain tuota yksittäistä tapahtumaa niin hinnalle on melko vaikea keksiä perusteluja. Kun joukkueen koko on (vähintään) 15 pelaajaa, pelataan kolme kertaa 2x25min 8v8 peli, niin peliaikaa tulee keskimäärin 75 minuuttia. Vähemmän kuin yhdet harjoitukset…
Vanhemmalle pitää siis pystyä perustelemaan tuota hintaa jollakin muulla kuin tytön peliajalla. Testit? Kehittymisen seuranta? Nämä ovat asioita joita voidaan tehdä joka seurassa muutenkin – monesti jopa paremmin ja kerralla oikein. Vertailutulokset? Tähän tarvitaan vain seurojen välinen yhteistyötä – vai onko seuroilla jotain salaisuuksia? Voisiko se kuulua Palloliiton ja piirien toimintaan?
Lomamatka? No ei ehkä…
Satsaus tulevaisuuteen niin oman tytön mielenkiinnon ylläpitämiseksi kuin koko joukkueen ja seuran valmennuksen parantamiseksi? Tämä kai se on. Tämän sijoituksen hintaa ja laatua arvoidaan perheissä subjektiivisesti eikä toisen perheen 250€ ole sama kuin jonkin toisen.
SHA yrittää olla vähän kaikkea. Tästä syystä se näkyy myös erilaiselta riippuen katsojasta. Jonkun mielestä se on bisnestä ja tekee kalliilla sitä mitä Palloliiton pitäisi tehdä huomattavasti halvemmalla ja tarjota kaikkien seurojen käyttöön. Tosin Palloliittokaan ei ole kuuluisa siitä että se kouluttaisi valmentajia kohtuuhinnalla saatika halvalla.
SHA tekee myös yhteistyökumppaneidensa kanssa erilaisia tarpeellisia ja laadukkaitakin tutkimuksia ja näihin se tarvitsee luonnollisesti tutkimustuloksia ja -kohteita. Tutkittavia se saa tietysti SHA-pelaajista ja joistakin vanhemmista tuntuu hölmöltä maksaa 250€ siitä että omaa tyttöä käytetään tutkimuksen välineenä. Kuinka tarkkaan muuten luitte mihin kaikkeen olette näissä tutkimuslupalapuissa ja MyEerikkilän käyttöehdoissa suostuneet? Tai montako SHA-mittauksiin perustuvaa tutkimusta olette löytäneet?
SHA täyttää Eerikkilän majoitusvajetta aika hyvin ja se on selkeä syy sille miksi seurantatapahtumat keskittyvät arkipäiville. Arkipäivät taas tuovat pelaajille poissaoloja koulusta ja oto-valmentajille ja -toimihenkilöille ylimääräisiä ansionmenetyksiä ja tätä kautta ehkä myös lisää kuluja seuralle päivärahojen muodossa. Oto-valmennus ei tietenkään ole SHA:n vika mutta SHA:an käytetyllä rahalla seuran oto-valmentajien tilalla voisi olla ammattivalmentaja. Kumpiko kehittäisi joukkuetta ja seuran ydintoimintaa enemmän?
SHA:n suurin ongelma on se, että ne jotka toiminnan maksavat saavat siitä kaikkein vähiten.
Tämän kirjoituksen jälkeen minun voi olla vielä vaikeampi saada omasta joukkueestani vähintään 15 pelaajaa osallistumaan SHA-toimintaan – nyt seuraavaan tapahtumaan on noin kymmenen tyttöä lupautunut lähtemään. Joku on sitä mieltä että minun pitäisi puhua SHA:sta positiivisemmin jotta lähtijöitä olisi jonoksi asti. SHA:sta ei kuitenkaan käydä missään rehellistä keskustelua josta toiminnan varsinaiset maksajat, eli pelaajien vanhemmat, saisivat tietoa siitä mitä seurantatapahtuman rahalla saadaan. Koitan vain olla rehellinen.