Kategoriat
fortum jalkapallo kups pallokissat tutor

Liikuntaa 20h viikossa

Tutkimukset sanovat, että kouluikäisten lasten tulisi liikkua noin kaksikymmentä tuntia viikossa. Määrä kuulostaa äkkiä ajateltuna aika pieneltä, mutta sehän tarkoittaa tasaisesti jaettuna kolmea tuntia viikon jokaiselle päivälle. Mistä tämä tuntimäärä saadaan tänä päivänä täyttymään teeveen, pleikan ja feispuukin seasta?

Jenny 8v
  • koululiikuntaa 2h
  • koulumatkat 5h
  • jalkapalloharkat 2,5h
  • YHT 9,5h

Nuutti 10v
  • koululiikuntaa 3h
  • koulumatkat 5h
  • jalkapalloharkat 4,5h
  • YHT 12,5h

Iina 13v
  • koululiikuntaa 3h
  • koulumatkat 5h
  • jalkapalloharkat 6h
  • YHT 14h

Viikon vakio-ohjelma täyttää puolet Jennyn liikuntasuosituksesta, Iinalle kirittävää jää tunti päivässä, Nuutti näiden kahden välissä. Suosituksen loppukiri ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kenellekkään. Iinalla vapaa-aikaa ei hänen omasta mielestään enää ole kun Jennyllä taas on lyhemmät koulupäivät ja vähemmän harjoituksia – eli enemmän aikaa käytettävissään?

Pakottamalla lapset saa kyllä ulos, mutta ei liikkumaan. Kiristäminen, eli pleikkaa-saa-pelata-yhtä-paljon-kuin-olet-ulkona, on ehkä vähän parempi vaihtoehto ja toimii joskus. Lahjonta tarkoittaa minun mielestäni tässä tapauksessa samaa, sillä pleikan peluu tai feispuuk on meidän perheessä ihan käypää valuuttaa…

Ainoa toimiva keino on oma motivaatio, eli lapsen oma luontainen halu liikkua ja olla ulkona. Vanhempi voi yrittää tuota motivaatiota jollain tapaa houkutella esiin, esimerkiksi tekemällä kotiolot niin ankeiksi, että ulkona on parempi olla. Tai se olikin juuri tuota kiristämistä.

Nyky-yhteiskunnassa ollaan totuttu helppoon ja hyvään. En ikinä halua sanoa lapsilleni, ”että minun nuoruudessani”. Ei siksi, että koen olevani vieläkin nuori, vaan siksi että lasten nuoruuden ei tarvitse olla omaani. Lapset elävät omaa nuoruuttaan jossa toki haluan olla mukana. Kuitenkin lapset ja heidän vanhempansa valittavat, kun täällä Kuopiossa ei ole tarpeeksi tekonurmikenttiä tai jalkapallohalleja – ei voi harrastaa kun olosuhteet ovat surkeat. He ovat oikeassa siinä, että näitä ei ole. Se ei kuitenkaan estä harrastamista eikä varsinkaan liikkumista.

No onneksi on poikkeuksiakin. Meidän takapihalla on kohtalaisen jyrkkä kymmenen metrin mäki, jossa yläkerran pojat olivat kolien kanssa tekemässä hyppyrimäkeä heti ensilumien aikaan. Hyppyri oli metrin korkea, sitä oli tuettu vanerilevyillä ja keula osoitti rohkeasti yläviistoon. Alastulon kohdalle oli myös kolattu iso kasa lunta, sen nimi oli kai ”landi”. Vaikka vanerilevy olikin viereisen parkkipaikan hiekoitusastian kansi, niin nyt sillä oli huomattavasti parempaa käyttöä. Hyppyri on vieläkin paikoillaan ja kovassa käytössä.

Miksi tänäkään talvena ei ole enää näkynyt kenenkään pelaavan hankifutista? Jalkapalloa ei voi pelata parinkymmenen sentin lumihangessa, mutta hankifutista voi! Lapset ovat mestareita keksimään uusia pelejä ja leikkejä kunhan heille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Vanhempien tehtävä on antaa tämä mahdollisuus heille ja joskus siihen riittää kun annamme heille pienen siivun omaa aikaamme – ties vaikka omakin ”kakskyttuntinen” olisi sen myötä vähän lähempänä?


Yksi vastaus aiheeseen “Liikuntaa 20h viikossa”

Parissa vuodessa lasten harjoitusmäärät ovat kasvaneet parilla tunnilla viikossa. Ei riitä vieläkään. Puhelimet laitetaan säännöllisesti takan päälle odottamaan ulkona käyntiä. Ei riitä sittenkään.

Oma liikkuminen vähentynyt samassa suhteessa – olisiko siinä syy? Toisaalta "kun me olimme pieniä", niin näkyikö silloin kentän reunalla tai pulkkamäessä äitejä ja isiä? Muistelen, että lapset saivat käydä silloin ihan rauhassa keskenään, mutta nyt pitäisi aina jonkun olla mukana?

No nyt tänä vuonna ei voi käydä pelaamassa hankifutista eikä hiihtää. Pulkkamäkeenkin on mentävä kurahousuilla – mutta mikäs sen hauskempaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *