Kategoriat
ac barca jalkapallo sc kings sips zulimanit

Pitkä kausi paketissa – osa 2

Ensiksi ensimmäisen osan palaute jota tuli lähinnä faceen. Kaikki eivät sitä sieltä näe, joten tähän vähän yhteenvetoa.
Puutarhuri-huoltajan nimi muistui mieleen, Korven Timohan se oli (kiitos Pete). Samalla muisteltiin Timpan olleen huoltajan lisäksi joukkueen vara-vara-vara-maalivahti ja aikoinaan kovan luokan korkeushyppääjä. Moniosaaja, siis ja ehdottomasti korvaamaton joka joukkueessa.
Toinen tarina koski tuon ajan pelaajasiirtoja. Kaupat tehtiin uusilla tai vanhoilla Selecteillä pelaajasta ja odotusarvosta riippuen. Tai pelinumerosta, kuten Siilinjärven Henry Saaren tapauksessa.
Tuolta aikakaudelta jäi muuten yksi juttu kertomatta. Tuolloin heti urani alkuvaiheessa SiPSissä tuli opeteltua yksi erikoisuus, nimittäin tavaramerkkini puolivolttirajaheitto. Homma muistaakseni lähti jostain alkulämmittelystä tai jumpasta tai jostain jossa tuli tehtyä muiden nähden puolivolttia. Heku tai Sälli siihen vaan kommentoi, että koitapas ottaa pallo siihen mukaan ja minustakin se oli ihan hyvä ajatus.
Tuohon aikaan ei ollut youtubea josta olisi voinut katsoa mallia eikä meidän joukkueessakaan ollut esimerkin näyttäjää. Oli vain tieto siitä, että säännöt sen sallivat ja että se on mahdollista – ja sillä pitäisi saada pitkä heitto aikaiseksi.
Eihän se voi olla vaikeaa jos osaa jo puolivoltin, eihän? No oli se. Itse asiassa opettelin sen aluksi ihan päin mäntyä ja sitä jopa käytinkin väärin. Hieman vaikea selittää, mutta se ensimmäinen versio oli enemmänkin voltti kuin puolivoltti. Kyllä silläkin heitto onnistui, se vaan oli älyttömän raskasta ja sattuikin vähän joka paikkaan. Se oli sellaista repimistä. En tiedä mikä sitten napsahti joskus kohdalleen ja heitto alkoi sujumaan puolivoltilla niin kuin pitikin. Sillä tavoin heiton kontrolli oli huomattavasti paremmin hallussa.
Oliko siitä ikinä oikeasti mitään iloa? Kai siitä pitäisi olla, jos sivurajaheiton pystyy heittämään maalin takatolpalle asti puskettavaksi. Valitettavasti omakaan joukkue ei siihen aina uskonut ja pari ihan avopaikkaa meni ohi kun juostiinkin pallon ali… Kerran kentän lyhin mies siinä kuitenkin onnistui Rautalammin Stampfieldillä. Vastustajan maalivahti ihmetteli mikä tuo on ja puskun jälkeen maalin tekijä kommentoi ”meillä näitä sanotaan maaleiksi”. Nojoo… Kerran heitto on myös mennyt suoraan maaliin, mutta siitä ei pisteitä jaeta, valitettavasti. Ja pääsihän sillä Kymen ilmatorjuntarykmentin jalkapallojoukkueeseen yhdeksi päiväksi pois kasarmilta.
Se omista kehuista ja siirrytään ajassa eteenpäin. Tässä osassa ei sitten oikeastaan pelata missään mikä ei ole suuri menetys kenellekään. Kauden 1999 ympärillä minulla oli selkeä halu siirtyä Kuopioon. Ehkä se meni jotenkin näin.
Kauden 1999 jälkeen olin jo päättänyt, että en jaksa reissata harjoituksissa Kuopion ja Siilinjärven välillä. Piti siis oikeasti löytää jokin sopiva seura Kuopiosta – luultavasti edellisenä vuotena olin jo yrittänytkin, mutta silloin palasin takaisin ”kotiin SiPSiin”. Valitettavasti muistikuvat eivät meinaa löytää oikeita vuosia, mutta ajoitan tapahtumat muutaman asian perusteella kohdalleen.
Ensinnäkin pelasin SiPSissä varmasti vielä kauden 1999. Tuona vuonna nimittäin syntyi esikoiseni Iina ja koska emme olleet vielä tuolloin naimisissa, niin lapsi piti käydä tunnustamassa. Yllätykseni oli suuri kun tunnistin SiPSiläiseksi sen Kuopion kaupungin työntekijän jolle tunnustus tehtiin. Vielä suurempi yllätys oli se, että heti tunnustamisen jälkeisessä kotipelissä sain SiPSiltä onnittelut ja kukkakimpun. Eli minun on siis pitänyt pelata SiPSissä vielä kaudella 1999.
Kaudella 1999 Zulimaneja valmensi legenda Atik Ismail ja kävin alkuvuoden Zulujen mukana harjoituksissa sekä joissain harjoituspeleissä. Tempo oli SiPSiin verrattuna aika kova – talviaikaankin oli kolmet harjoitukset viikossa. Kyllä isolla kylällä oli tuolloin hyvät talviharjoitusmahdollisuudet silloiseen SiPSiin verrattuna. Zulujen rinki oli kova ja vaatimustasoa alettiin entisestään nostamaan. Kolmet harjoitukset viikossa enää riittäneet joukkueelle sillä olihan edessä kova kolmonen ja tavoitteena nousu kakkoseen. Peliajan saaminen olisi vaatinut ”uhrautumisia”, mutta silloin keväällä laitettiin asioita tärkeysjärjestykseen, kun Iina syntyi ja yliopistoakin piti käydä. En ollut valmis harjoittelemaan muiden tasolla ja ainoa järkevä vaihtoehto oli palata alkukesästä takaisin SiPSiin.

Muutaman harjoituspelin perusteella juoksuvauhti ja kunto olisivat riittäneet hyvinkin tuohon porukkaan, perustekniikka ja pelitilannenopeus (ns. peliäly) eivät. Yksittäisenä tilanteena tuolta ajalta muista Zulut vs. Kings -harjoituspelissä tyrmänneeni jonkun kyynärpäällä. Olin vaan oikeasti puskupallossa niin paljon sitä kaveria korkeammalla… Tietyllä tapaa tuo tuntui hyvältä, sillä kuten alta saatte lukea, niin myös Kings liittyy hyvin ohuesti minun futishistoriaani.

Niin – olin ensin itse varma siitä, että tuo Zulu-kausi olisi ollut talvi 1999-2000, mutta Zulu-historiikki väittää, että Atik jätti Zulujen valmennuksen kauden 1999 jälkeen. Ehkä on pakko uskoa sitä. Zulujen peräsimeen tuli Atikin jälkeen kaudelle 2000 Kari ”Paki” Pakkanen, johon itse olen nyt vasta myöhemmin tutustunut. Piirit olivat pienet silloinkin. Myös Atikin kanssa tuli tämän jälkeen vielä kerran sananvaihtoa, siitä ehkä seuraavassa osassa.
Zuluihin päin minut sai kääntymään nykyään SiPSissä vaikuttava Penttisen Samu. Pienet piirit? Olin siis jo vuoden 1998 jälkeen valmis siirtymään Kuopioon pelaamaan – varsinkin luulot itsestä ja omista taidoista riittivät helposti kakkosdivariin. Pääsihän veljeni Arikin SiPSistä kakkoseen Nilsiän Pallohaukkoihin… penkille?
Kauden 1998 päätin kuitenkin pienellä leikkauksella jolloin lonkasta siirrettiin vähän vahviketta vasempaan nilkkaan. Kuntoutus oli omatoimista ja kovaa. Jo samalla viikolla leikkauksen jälkeen taistelin noin puolentoistakilometrin matkaa kotoa yliopistolle päivittäin edestakaisin kepeillä. Jossain vaiheessa kävely sujui ilman keppejä ja juokseminenkin alkoi onnistumaan. Kun tulevan kauden pelisuunnitelmat hahmottuivat mielessäni, niin ajattelin soitella Samulle ja kysyä onko Kingsillä try-outtia tms jos vaikka tarvitsevat pelaajan hyökkäykseen tai laitaan. Samu toivotti tervetulleeksi seuraavana päivän Kingsin A-junnujen harjoituksiin. Kun puhelu päättyi jäin miettimään olisiko pitänyt siirtää tuota try-outtia edes sen verran, että olisin kokeillut pystynkö ylipäätänsä potkimaan leikatulla jalallani… Tai olisin ehtinyt hankkiutumaan fyysisesti kuntoon.
Peruskuntoni on luonnostaan hyvä ja varsinkin tuolloin aktiiviharrastajana uskoin selviäväni A-junnujen testistä. Vähän teippiä jalkaan ja harjoituksiin vaan sekaan pelailemaan. Mielestäni itse pelit eivät menneet huonosti. Harjoitukset olivat minulle tietysti uusia ja niissä paljastui puutteet tekniikassani – en ole ikinä ollut mikään pallotaituri vaan itseoppinut pelaaja. Pomputteluennätyskin oli vielä puolivuosikymmentä sitten ehkä 15. Nyt pallon kanssa on tullut leikittyä lapsien kanssa enemmän ja jotain kikkojakin pystyn näyttämään. Kuninkaallisten try-outista ei siis päästy jatkoneuvotteluihin saatika sopimukseen eikä selittely nilkasta auttanut asiaa. Samu vinkkasikin etsimään peliaikaa kolmosen seurasta ja heitti esimerkkinä Zulut – jota oli itse valmentanut kaudet 1992-1995. Muistinko jo mainta mitään pienistä piireistä?
Piirit ovat aika keskeinen osa kuopiolaista jalkapalloa. Zulut on oma piirinsä eikä siihen ollut ulkopuolisen helppo tulla. Tunsin paristakymmenestä pelaajasta vain yhden, Ranttalin, yliopiston kautta. ”Elämäntapajoukkueen” sisäpiiri oli oma maailmansa – toinen vastaava on epäilemättä FC Tarzan, vaikka siitä ei olekaan omakohtaista kokemusta. Joka tapauksessa nuo ovat käytännössä kaksi kuopiolaista joukkuetta, johon tällainen ulkoa Siilinjärveltä tullut ei voi enää kuvitella menevänsä pelaamaan. Eri asia jos omaa oikeat sukujuuret tai on käynyt oikeat juniorikoulut… 🙂
Kingsiin en siis kelvannut. Zulut jätin itse. SiPSissä en jaksanut enää reissata. Jotain piti keksiä ja siitä sitten seuraavassa osassa – ovet paukkuu!
Menikö jotain pieleen – eikö muistukuvani vastaa todellisuutta? Alla kommenttikentät joiden avulla voit korjata asiat ennen seuraavaa osaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *