Suljin perjantaina läppärin ja poistin työsähköpostin kännykästä. Neljän viikon loma on alkanut. Tässä vaiheessa nappulajoukkueiden kesätauko on tosin jo puolessa välin. Minulla on siis kaksi viikkoa lomaa ilman työ- tai jalkapalloaikatauluja. Minulle tärkeintä lomalla on olla hetki tekemättä yhtään mitään. Hetki riittää, jotta työasiat saa työnnettyä pois mielestä. Tuon pienen hetken jälkeen voin aloittaa loma-arjen.
Tällaisen suurperheen loma – kuten tietysti normaali arkikin – on kompromissi ja vuoron perään periksi annettu hetki. Murrosikää kolkutteleva tyttö kaipaa lomaltaan ihan eri asioita kuin leikki-ikäiset sisarukset. Puhumattakaan juuri kesälomalle jäänyt isä.
Onkin tavallaan onni, että lapset ovat saaneet olla puolitoista kuukautta lomalla ennen minua. Koulujen päättymisen jälkeen lapset ovat olleet omien kavereiden kanssa aika paljon, joten nyt he viihtyvät ainakin teoriassa muutaman päivän kerrallaan mökillä. Tosin viihtymiseen vaikuttaa aika paljon viime kesänä mökin pihaan hankittu pieni jalkapallomaali sekä naapurin jalkapallokaveri.
Maalia täytyy siirtää pari kertaa kesässä mökin nurmikkoa säästäen. Muuten syksyllä maalin edessä on enää kuralammikko nurmen sijaan. Hankkimamme maali ei kestä oikean jalkapallon painoa. Tästä syystä siihen pelataankin lasten jabulanilla, eli ”super-telellä”. Tuon pallon parhaita puolia uskomattomien kierteiden lisäksi on sen tasapuolisuus. Sillä kaikki voivat pelata melkein täysillä eikä pallolla saa kenellekään mitään vahinkoa aikaan. Eikä se lennä niin kauas, ettei sitä löytäisi heti maalin takaa pusikosta. Punainen värikin näkyy aika kauas…
Huolimatta siitä että kyse on leikkipallosta, niin kyllä silläkin oppii potkimaan. En ole laskenut, mutta väittäisin Nuutin potkivan sitä helposti ainakin 200 kertaa päivässä. Tuollaista pihapelaamisen ja vapaaehtoisen leikkiharjoittelun määrää ei tule kaupungissa kerrostalolähiössä kovin helposti. Ehkä muuttamalla omakotitaloon voisi lasten pihaleikit muuttua enemmän liikunnalliseksi..?
Super-tele-harjoittelun tulos mitataan puolentoista viikon päästä Reiskan MM -kisoissa. Siellä meidän perhe kisaa kolmessa sarjassa ja tavoitteet ovat MM-kisoille sopivat: kunhan kaikilla on hauskaa. Jalkapallosta on muutenkin mahdotonta päästä kokonaan eroon lomallakaan. Reiskan lisäksi KuPS pelaa europelejä ja Veikkausliigaa, naisilla oli MM-kisat ja omakin sarja jatkuu tulevana perjantaina. Onneksi Copa tulee siihen aikaan, ettei sitä voida millään seurata. Vaikka voisi tuntua, että lomakin on pelkkää futista, niin yksi tärkeä asia erottaa loman arjesta: tuo kaikki on vapaaehtoista.
Harjoituskauden aikaan toimintaan ollaan aika tiukkaan sidottuna. Iina ja Nuutti ovat omasta halustaan sitoutuneita joukkueen aikatauluihin ja me vanhemmat tietysti siinä sivussa. Lisäksi minulla on oma vastuuni tyttöjen joukkueesta. Vaikka kyse on vapaaehtoistyöstä, niin silti siinä on jotain samaa kuin palkkatyössä. Harjoitusten pitämistä ei voi jättää väliin ilman todella hyvää syytä kun tähän on kerran lupautunut. Nyt lomalla meillä ei kuitenkaan ole kuin yksi aikataulu – ja sitäkin voidaan aamulla muuttaa sellaiseksi kuin päivä näyttää. Ja aurinkoinen aamu voi tarkoittaa yhtä aurinkoista päivää lisää mökillä uimassa!
Yksi vastaus aiheeseen “Kesäloma”
Tämä julkaisu sopii ajankohtaan yhtä hyvin kuin Kaunareiden joulujaksot juhannukselle…
Teksti syntyi puolipakolla mökillä löhöillen. Harteilla painoi lupaukseni parista-kolmesta blogitekstistä kuukautta kohden korruptiolahjojen vastineeksi.
Tämä lupaus osoittautui sitten katteettomaksi, sillä tekstejä tuli loppujen lopuksi vain yhdeksän vajaan kahden vuoden aikana. Niitä tuli kuitenkin huomattavasti enemmän kuin kahdella kolleegallani, jotka kuitenkin tienaavat elantonsa jalkapallon parista. Ehkä sittenkin hyvä saavutus.
Tämän blogin jälkeen kirjoitukseni alkavat sisältämään sitten enemmän itse asiaa – ainakin omasta mielestäni.